It will be fine they said

Mun on pakko räjähtää taas tänne. Pitkä puolen vuoden tauko on tosiaan ollu. Oon yrittäny pysyy mahdollisimman positiivisena ja hyvinhä mä oonki pärjänny ku muita on ympärillä, mut sit ku oon kotona ni tunteet vaa räjähtää ja tekis iha oikeest mieli ampuu joku. Hmm puoles vuodes on ehtiny tapahtua aika paljon mm. yläasteen alku.Joten puhutaankos siitä?

Tiiättekö ku teitä vanhemmat kaverit kertoo kuinka mukavaa ja ihanaa yläasteella on ja kuinka paljon kavereita tuutte saamaan siel? :)

Täyttä paskaa sanon minä. Mä en oo saanu yhtään uutta ystävää. EN YHTÄÄN. Kyllä, oon yrittäny kaveerata sillee hellävarasesti ihmisten kaa mut en mä vaa osaa koska oon sosiaalisesti aika awkward.. Meidän luokalta kaikki tytöt (mua ja parii muuta lukuunottamatta) kuuluu siihe hirveeseen lissujengiin. Pari niist tyypeist vaikuttaa iha kivoilt, mut ongelma täs on, että siinä jengissä on yks mun entinen kaveri.

Siihen vähä tarkemmi. Oon menettäny seiskaluokan aikana kolme kaveria. Yks niist oli sellane jonka tapasin vast seiskal mut sitte sekää ei enää tykänny must.

mikä siinä on että mä vaa menetän kaikki

iha oikeest

mä en jaksa enää

jos siel on joku lukemas

älkää koskaan luottako täysin ihmiseen jonka ootte tuntenu vast vuoden

oikeest. se hylkäs mut ja JUST VITTU SILLO KU MULLA OLI VAIKEETA AIKAA. se rupes välttelee mua. ei enää kuunnellu. ei välittäny. ei yhtää. ok alotan tän alust

Siis, tää ihminen joka oli mun todella hyvä ystävä jonku vuoden, yhtäkkii vaa hylkäs mut. Mä en tiiä mikä tuli, mut seiskan alettua siit tuli iha outo. Se rupes tykkää kaikest mitä mä vihasin (mm. liikunta hehe) ja siitä sit päätti ettei jaksa mua enää. Se ei enää jutellu mulle kauheest, aina ku menin sen luo ni tuli kauheen hiljasta ja se alko räplää kännykkäänsä ja juttelee jossai vammases kik-ryhmäs jossa oli jotai vitu idiootteja .__.
Tää on niin pitkä tarina et huhhuh. Sitte yks päivä laitoin sille normaalisti kikis viestin siitä et se oli käyttäytyny oudosti. Se vastas "Ei kiinnosta".. Sitte se vaa rupes lähettelee iha outoi viestei. Mä poistin sen keskustelun että en muista kaikkee mitä se laitto mut kerto kuinka vihaa mua ja mun kaveria ja ei haluu enää olla meidän kaa. Ja täs on hauska kohta: sil ei ollu syytä miks se ei tykänny must enää

niiku wut? really? REALLY? ..

Noh, aattelin et okei paras jättää toiki tyyppi rauhaa ja luulin et seki jättäis ja jatkais elämäänsä kauniisti, mut ei. voi helvetin helvetti. se teki profiilin sellaiseen sivulle kuin ASK.FM. Ihmiset alko kiinnostuu meidä riidasta ja toi tyyppi vaa meni kertoo kaikkee paskaa meistä. Haukku meitä. Sano että se ei jaksanu olla mun kaa koska olin tylsä. ei helvetti oikeesti mitä vitun paskaa tämä on SAATANA. ei voinu pikkase aikasemmi sanoo? enne ku rupesin oikeest välittää siit? Sit tää tyyppi meni kantelee must ja mun kaverist ja täst meidä riidast opelle. voi helvetin helvetti. Ope otti mun kaverin vaa puhutteluun koska "en ollu täs mukana"..

Ja vaik tää tyyppi ei ookkaa nii suosittu, ni voi vittu meit ruvettii vihaamaa. sitä pidettii vitu täydellisenä enkelinä<3 meit katottii sillä "vitu ämmä"-katseella käytävil. oikeest. sekää ei ollu täydelline. IHA KU MUL EI OIS JO TARPEEKS STRESSIÄ KOKO HELVETIN YLÄASTEEN TAKIA JA SINNE SOPEUTUMISEST. oikeest mä vihaan yläastetta. Mun luokal on vaan yks kaveri. Ja kaks sellast mjeeh iha ok tyyppiä.

Mä iha oikeest räjähdän stressin määrästä.

mä pelkään et mä menetän joka ikisen mun kaverin

ja että en tuu pärjää koulus

Mä oon ollu ny aika paljo koulust poissa koska oikeest tää stressi aiheuttaa mulle iha helvetinmoista päänsärkyä. Ja sillo ku en oo kotona ni oikeest mua ahdistaa iha helvetisti. Mua ahdistaa mennä kouluun. En jaksa sitä et kaikki tuijottaa. Mulla oli seiskan alus aika paljo itsevarmuutta mut nyt seki on poissa. Mä oon nykyää "se näkymätön tyttö" koulussa. haluun juosta kauas pois. iha sama minne. haluun mennä mun nettikavereiden luo espooseen ja jyväskylään. mä inhoon tätä paikkaa. siitä lähtie ku me muutettii tänne mua on ruvennu ahdistaa iha hirveesti. oon aina ollu se vihattu näkymätön tyyppi.

Saan aika usein hengenahdistuksia. Aina ku rupeen ajattelee asioita ni oikeest tuntuu etten saa happee. Mun pitää vetää syvään henkee että saan ees vähä happee. Mua ahdistaa. Kukaa ei ota mua enää tosissaan.

Ja kaiken tän seurauksena oon ruvennu todella vakavamielisesti harkitsemaa koulun vaihtoa. Lupasin itelleni kuitenki etten tee hätiköityjä päätöksiä, vaan jos haluun viel ens vuonnaki vaihtaa kouluu niin vaihdan. Haluun kauas täst koulust. Tää koulu ei oo aiheuttanu ku kaikkee huonoo mulle. Not kidding.

Terapiaa on enää kaks viikkoo. Sit alkaa joku jälkiseuranta. Oon nää pari viimesint kertaa vaa esittäny et kaikki on hyvin, en haluu pidentää hoitoaikaa. Toivon kovasti ettei äiti kerro näit juttuja hoitoneuvottelus. Jos kertoo ni mä oon niin kuollu. 

siinä kai kaikki.. moikka

haluun kuolla