Tänään (tai no viikko sitten) tajusin, että mitä järkeä tässä on? En minä laihdu olemalla syömättä. Jos oikeasti haluan laihtua, pitää ulkoilla ja syödä terveellisesti, ei vähän.
Myös ihana ystäväni huolestui, kun kerroin hänelle viiltelystäni. En ollut koskaan tiennyt, että olen oikeasti niin tärkeä hänelle, että se jopa huolestuis... Se sai kyllä tajuamaan, että ehkei kaikki olekaan niin kamalaa.. Nyt olen ollut viiltelemättä maanantaista lähtien, eli melkein viikon. Onneksi tein vain pintanaarmuja, joten suurin osa onkin jo hävinnyt. En tiiä, mun mielestä se on jotenkin ihanan näköistä, kun pintanaarmuista tulee verta sellasiks "palloiks" <3 En taas sit tykkää niistä syvistä haavoista - onneks.
Mutta joo, tämä blogi silti pysyy päiväkirjana, jonne vuodatan asioita, ihan vaan huvin vuoksi.
Ystävieni takia, myöhäinen uudenvuoden lupaus. (: ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti